About

Muistan kun, lukion 1. luokalla olimme käymässä luokkaretkellä Helsingissä ja tutustuimme ARS-83 näyttelyyn. Ateneumin seinää vasten nojaavat ruosteiset rautalevyt ja näyttelyhuoneen lattialle levitetyt puolitäydet pullot muuttivat omaa taidekäsitystäni. Päivälehdissä haukuttiin ja kauhisteltiin näyttelyä: “Voiko tämä olla taidetta?”  Omaksi yllätyksekseni olin valmis puolustamaan taiteilijoiden ilmaisuvapautta ja kaiken perinteellisen kauneuskäsityksen kyseenalaistavia näkemyksiä taiteesta. Ehkä se oli teini-iän mukanaan tuomaa kapinaa tai itsetietoisen teinin yritystä vaikuttaa fiksummalta ja edityneemmältä kuin todellisuudessa olin. Helsingin retki teki minusta kuitenkin “kulttuuri-ihmisen” ja maailma avautui sen jälkeen paljon laajempana kuin olin sen koskaan uskonut olevankaan.

Helsinkiin meidät vei 0ma kuvaamotaidon opettajani, joka oli hyvin ristiriitainen persoonallisuus. Pienessä kaupungissa hän aiheutti enemmän puheenaiheita kuin lehdet tarjosivat vapaata palstatilaa. Perinteellinen taiteilija hän oli puoluepoliittiselta suuntautumiseltaan. SKDL:n kaupunginvaltuutettu, joka nokitteli koulun käytävillä kokoomuksen vastaavien kanssa. Maanantai aamuisin hän saapui humalassa tunnille ja yleensä myöhässä. Kertoi kuinka oli törmännyt tyttäreensä Pariisissa, ilman että kumpikaan oli etukäteen tietoinen toisen oleskelusta suurkaupungissa. Tuntisuunnitelmat menivät monesti uusiksi ja kun meidän oli aika perehtyä videotaiteeseen, hän lähetti luokan poikia vuokraamaan pornofilmin läheisestä myymälästä, jotta visuaalinen ymmärryksemme olisi laajentunut. Pääsin jotenkin opettajamme suosioon, vaikken erityisesti tavoitellut lempi oppilaan paikkaa. Suosikkina sain toimia videoprojekteissa kuvaajana, mikä oli merkittävä suosionosoitus. Varsinaisesti en koskaan mielistellyt opettajaani, enemmänkin pelkäsin hänen kostavan minulle isieni pahat oikeistolaiset teot. Kerran osasin vetää oikeasta narusta. Piirsin työn nimeltä “vappukulkue”, jossa oli suuri kuva Che Guevarasta. Piirustukseni päätyi kaupungimme taidemuseoon kunniapaikalle koululaisnäyttelyyn. Taiteilijaa minusta ei kuitenkaan koskaan tullut – mutta kulttuurin sekatyöläinen.